Aihearkisto: allianssi 125

Allianssin kahdeksikko

Vastaa

Miten Allianssi.125:n kahdeksikko muodostui? Ketkä olivat tarinan keskiössä jo alusta alkaen ja ketkä olivat taas viime hetken lisäyksiä?

Kun aloitin Allianssi.125-maailman hahmottelun, kirjoitin ylös pintapuolista ajatusvirtaa ilman erityistä suunnitteluvaihetta. Minulla oli vain mielikuva dystooppisesta maailmasta, jossa sosiaaliset normit olisivat merkittävästi vinoutuneet nykymaailmastamme. Tekstiä muodostui vaivaiset kaksi, kolme sivua ja seuraava on suora lainaus alkuperäisestä tiedostosta, joka on luotu 14. elokuuta 2004:

Akan oli aina pitänyt itseään miehenä, joka hallitsi tunteensa täydellisesti. Mutta nyt, kun hän joutui jälleen katsomaan edessään tuota tuskasta vaikeroivaa hikistä synnyttäjää, ei hän voinut estää itseään tuntemasta inhoa. Pian lapsi syntyisi ja lakanat olisivat jälleen täynnä verta ja muuta iljettävää.

Tarina-aihiossa Akan-nimiselle miehelle syntyy poika nimeltään Tikan. Akan ja Tikan olivat siis Lu Talpan ja hänen kasvattajansa alkumuodot, kyseisten henkilöhahmojen ”prototyypit”. Tekstistä kävi ilmi, että poikansa syntymää seurannut mies oli tietoinen Terra Unioniaan liittyvästä valtionsalaisuudesta, mutta poika taas täysin tietämätön.

Päädyin loppujen lopuksi kääntämään edellä mainitun asetelman toisin päin, jossa nuori mies pääsi salaisuuden jäljille kasvattajansa sijaan. En myöskään päätynyt käyttämään Allianssi.125:ssä erityisiä laitokseen suljettuja synnyttäjiä. Sen sijaan loin lisääntymistarkoitusta varten inhimillisemmän vaihtoehdon, keinokohdut, koska en halunnutkaan luomastani maailmasta liian rujoa.

Tämä kyseinen parin sivun mittainen luonnos jäi unohduksiin ja seuraavan kerran samaan teemaan palattuani oli jo toukokuu 2008. Silloin kirjoitin kahden kappaleen mittaisen tekstin, joka alkoi näin:

Neljä miestä seisoi suurten kivilohkareiden lomassa. Heitä ympäröi silmiinkattamottomiin levittäytyvä aromaa, jonka ylle kaartui kirkkaansininen taivas. Yksi neljästä miehestä kuljeksi rauhattomasti edes takaisin.

Tekstin idea oli, että miehet odottivat rajalla naisia, jotka olivat Terra Unionian edustajia. He olivat Terra Unioniaa johtavien matriarkkojen prototyyppejä. Naiset olivat solmineet rauhanajan säilymiseksi salaisen sopimuksen, jossa naisia luovutettiin rajan yli maailmaan, jossa heitä oli häviävän vähän. Tämä oli kuitenkin konsepti, jonka hylkäsin melko pian ja jonka tilalle loin salatun ja suljetun rajan. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo päättänyt, että maailmanvaltiossa kilpailu olisi erityisen keskeisessä roolissa yhteiskuntajärjestyksen kannalta.

Toukokuussa 2008 olin myös jo Terra Unionian osalta päättänyt, että tarinassa olisi kaksi siskoa. Toinen heistä on raskaana ja toinen pyrkii pääsykokeiden kautta ”valtuustoon”. Valtuustosta muodostui ajan kanssa kotimaan suojeluvirasto, eikä pääsykokeita ollut. Sen sijaan päähenkilö sai työpaikan virastokeskuksesta. Lenan ja Anamonan alkumuodot olivat siis jo tarinan keskiössä. Tarkoituksena oli, että Terra Unionian ulkopuolisen maailman ja sitä koskevan tiedon paljastuminen oltaisiin koettu juuri sisaruskaksikon kautta.

Tämän jälkeen aloin suunnitella maailmaa määrätietoisemmin. Alunperin olin kirjoittamassa yhtä tarinaa, jossa oli vahva Terra Unionia -painotus. Maailmanvaltion tapahtumat olivat vain sivujuoni terraunionialaisten sisarusten tarinassa, vaikka maailman hahmottelu oli lähtenyt liikkeelle Akonista ja hänen pojastaan Tikonista.

Maailmanvaltion tapahtumien keskiössä pysytteli yhä erilaisuutta kokeva nuori mies ja hänen kasvattajansa. Nuori mies oli hahmona melko tasainen sekoitus Jania ja Luta ja tarinan painotus oli hänen ”isässä”, eli kasvattaja Akonissa. Kun Terra Unionia alkoi hahmottua selvemmin, tein päätöksen vaihtaa maailmanvaltion näkökulmaa edustavan henkilön nuoreen mieheen, joka olisi terraunionialaisten sisarusten ikäinen.

Seuraavaksi loin Terra Unioniaan Tilian. Halusin tarinaan toisinajattelijan, jolla on kytkös sisaruskaksikkoon. Koin myös erityisen tärkeäksi sen, että tämä nainen olisi sisaruskaksikkoa selvästi vanhempi ja sitä kautta kokeneempi. Salaperäinen Lemmus seurasi perässä, koska tajusin tarvitsevani Terra Unioniaan myös miehen näkökulman. Kyllä, tarina oli yhä tässä vaiheessa vahvasti Terra Unionian tarina.

Kun minulle alkoi kirkastua, että tarinan tavoitteena on saada henkilöt rajalle, lohkaisin maailmanvaltion nuoren miehen kahdeksi hahmoksi, josta toisella oli suora yhteys rajalle ammattinsa kautta. Se nuori mies, joka jäi kaupunkiin, sai tyytyä vähemmän mairittelevaan rooliin. Hänen nimensä oli alun perin Jan, joka kuitenkin taipui ajan myötä Janiksi. Jani oli jo tässä vaiheessa mies, joka ei ollut saavuttanut elämässään mitään merkittävää, mutta jonka silmien ja kokemusten kautta maailmanvaltion reunaehtoihin ja lainalaisuuksiin päästiin tutustumaan.

Kun tarina alkoi paisua, tajusin että juonessa on epäsuhta Terra Unionian ja muun maailman välillä. Maailmanvaltion yhteiskuntarakenteen kuvailu vaati enemmän tilaa. Sain idean halkaista tarina kahdeksi. Se oli mielestäni innovatiivinen ajatus, sillä en ollut julkaisemassa kirjaa vaan verkkosivua, jossa tarina olisi vapaasti luettavissa. Näistä kahdesta käsikirjoituksesta toinen käsittelisi Terra Unionian tapahtumia, toinen taas maailmanvaltion ja jossain vaiheessa tarinoiden oli tarkoitus yhdistyä.

Maailmanvaltion kohdalla aloin ymmärtää, ettei kaksi nuorta miestä jaksanut kannatella romaanimittaista juonta alusta loppuun saakka. Tarvitsin lisää päähenkilöitä ja nostin keskiöön Najan, hemmotellut nuoren tytön, jolla oli kylmäkiskoinen äiti ja hiljainen seuralainen. Huomasin kuitenkin nopeasti, etten halunnut kirjoittaa Najan oikuista siinä määrin, kuin päähenkilö olisi sitä vaatinut. Suoraan sanoen Naja oli hahmona sietämätön. Siirsin huomioni hänen äitiinsä, Mari Alaudaan sekä hänen hiljaiseen, mitäänsanomattomaan ystäväänsä, jonka nimesin Saiaksi.

Kun allianssin kahdeksikko oli viimein kasassa, maailman rakentaminen sekä sen sovittaminen tarinan muotoon saattoi viimein kunnolla alkaa. Halusin kahdeksikon kohtaavan toisensa tavalla, joka tuntuisi tarinan kannalta uskottavalta ja juonen etenemisen suhteen saumattomalta. Allianssi.125:n lukijat saavat päättää, kuinka siinä loppujen lopuksi onnistuin.

Ensimmäinen versio Allianssi.125:n tarinasta päätyi internetiin joulukuussa 2010, yli kuusi vuotta sen jälkeen, kun olin alkanut hahmotella maailmaa ensimmäisen kerran.

Kohti kuudetta osaa

Vastaa

Allianssi.125-sarjan kuudennen osan kirjoittaminen on alkanut aikaisempien osien tavoin suunnitteluvaiheella. Ensimmäinen päätettävä asia on, kuinka kirjasarjan ns. ”iso kaari” sovitetaan kuudennen osan kirjoihin. Isolla kaarella tarkoitan maailman taustalla tapahtuvia tapahtumia, poliittisia linjauksia ja sosiaalisen hyvinvoinnin vaikuttimia.

Iso kaari alkoi jo kirjasarjan ensimmäisessä osassa pienin vihjauksin ja se saa ratkaisun sarjan viimeisessä osassa. Sarjan ensimmäistä osaa kirjoittaessani minulla ei vielä ollut tarkkaa mielikuvaa siitä, mitä taustavaikuttimia ja eturyhmiä Allianssi.125:n maailmassa vielä kohdataan ja aloin kirjoittaa asiaa auki vasta toista ja kolmatta osaa kirjoittaessani. Tuloksena oli Allianssi.125-manuaali.

Vaikka olen hahmotellut isoa kaarta, se ei suinkaan ole kiveen hakattu totuus, vaan olen aina avoin myös muuttamaan suunnitelmaa sitä mukaa, kun uusia ideoita tulee tai ajatteluni muuten vain kypsyy.

Kuudetta osaa suunniteltaessa on siis mietittävä, mitä isosta kaaresta on tähän mennessä kerrottu ja miten sitä osan aikana edistetään. Tämä vaatii luonnollisesti aikaisempien sarjan osien läpikäyntiä. Koska Allianssi.125-sarjasta on jo julkaistu viisi osaa, olen auttamattomasti unohtanut osan yksityiskohdista.

Ison kaari ei kuitenkaan ole kuudennen osan ydin, vaikkakin siihen on olemassa vähintäänkin löyhä asiayhteys. Kummallakin osan kirjalla on pääjuoni, joka on kirjakohtainen. Pääjuonella on myös ”teema”, joka yhdistää osan molempia kirjoja. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa teemana oli raja ja kolmannessa puolestaan sivupoluille harhautuminen. Molemmissa kolmannen osan kirjoissa sivupoluilta paljastui asioita, joilla oli pysyviä seuraamuksia kahdeksikon tilanteeseen.

Kun iso kaari on kuudennen osan osalta hahmotettu, on aika tarkistaa muistiinpanot. Muistiinpanoja on kolmea sorttia.

Ensinnäkin olen jo voinut aikaisemmin miettiä asioita, joita tulevissa osissa käsitellä. Olen kirjoittanut niitä muistivihkoon tai läppärini muistiinpanoihin ja/tai tarralapuille.

Toiseksi, minun on tarkistettava asiat, jotka ovat mahdollisesti jääneet avoimiksi aikaisemmissa osissa.

Kolmanneksi käyn läpi myös uudet ideat, joita olen miettinyt viidennen osan kirjoittamisen aikana taikka sen julkaisun jälkeen. Muistiinpanoista alkaa rakentua tarinan pääjuoni ja sen sivujuonet.

Kun kirjan juoni alkaa kirkastua, hahmottelen sen lukutasolla ns. tuplasynopsikseen. Teen tiivistelmän samaan taulukkoon, jotta varmistun että tarinan molemmat puoliskot ovat toistensa suhteen tasapainossa.

Lisäksi Terra Unionian ja Hirundan tarinat tapahtuvat aina kronologisesti samaan aikaan. Jos toinen tarinoista hahmottuu esimerkiksi kolmen vuorokauden ajalle, on myös toinen sovitettava samaan aikaikkunaan. Tässä tuplasynopsis on erityisesti avuksi.

Tuplasynopsis ei ole kuitenkaan koskaan lopullinen versio tarinasta vaan se voi vielä muuttaa muotoaan ensimmäistä versiota kirjoittaessa. Vasta silloin näen, kuinka jouhevasti tarina etenee. Synopsiksen aikana alan kuitenkin jo nähdä tarinan tapahtumat mielessäni melko yksityiskohtaisella tasolla.

Mikä on sitten kuudennen osan teema, joka yhdistää molempia osan kirjoja? Sen paljastan vielä tämän kevään aikana!

Lena ja Anamona

Vastaa

Terra Unionian ensimmäisessä kirjassa yksi keskeisimmistä aiheista on Lenan ja Anamonan sisarussuhde. Tarinan aloittaa Lena, jonka kautta saamme kuvan Allianssi.125:n maailmasta, sen jännitteistä ja rajoista. Toisessa luvussa tapaamme Anamonan, jonka kautta pääsemme perille terraunionialaisesta maailmankuvasta. Tutustumme myös Pinukseen, Terra Unionian suurimpaan kaupunkiin, jossa merkittävä osa tarinan käänteistä ensimmäisen kirjan kohdalla tapahtuu.

Alun perin, kun olin kirjoittamassa ainoastaan Terra Unioniasta, Vaalin kaksoissisarusten osa oli vieläkin keskeisempi osa tarinaa. Anamonan idea oli aina edustaa puhdasta, idealistista terraunioniaisuutta siinä, missä Lena oli kyseisen maailmankuvan haastaja. Anamonan maailmaa ovat alusta alkaen jäsentäneet tarkkaavaisuus ja suunnitelmallisuus. Lenalle on taas tärkeää kokeilla, kokea ja tuntea.

Anamonan ja Lenan dynamiikka perustuu löyhästi ystävyyteen, joka on yhä tänäkin päivänä yksi läheisimmistä ystävyyssuhteistani. Kun aloin hahmotella Allianssi.125:n tarinaa, olin tässä ystävyyssuhteessa vahvasti Anamonan roolissa. Tarkastelin asioita pidemmälle, peräänkuulutin malttia ja olin tuki, joka ei horjunut. Ystäväni taas meni tunteiden mukaan, vaihtoi kantaansa viikoittain, ja eteni poukkoillen pettymyksestä toiseen. Ystävyyssuhteeseen liittyi noina aikoina paljon turhatumisentunteita, jotka periytyivät Anamonalle, mutta missään vaiheessa ystävyys ei katkennut. Olimme erilaisia, olemme yhä, mutta se mikä meitä yhdistää, pysyy. Näin voidaan myös kuvailla Anamona ja Lenan sisarussuhdetta.

Vuonna 2010 kirjoittamani ensimmäiset luonnehdinnat Vaalin sisaruksista olivat:

Anamona Vaal: Isänmaallinen, tiukka mielipiteistään, mutta sydämeltään hyvä.
Lena Vaal: Vilkas, joutuu usein pulaan.

Tämä kuvaus ei kuitenkaan tee Lenalle oikeutta. Luonnehdinta esittää hänet jopa lapsenomaisena, jota Lena ei suinkaan ole. Anamonan ja Lenan suhdetta ei voi kuvailla äiti-tytär -suhteeksi, jossa Anamona kasvattaa sisartaan. Lenan rooli oli haastaa, iskeä Anamonan maailmankuva säpäleiksi. Hänen tarkoituksena oli saada aikaan konflikti, joka kyseenalaisti ja jopa vaaransi vallitsevat olosuhteet ja pakotti Anamonan ymmärryksen äärirajoille.

Anamona on aina ollut Lenaa tasaisempi ja harkitsevampi, mutta samalla hän on myös taipuvainen jahkailuun. Lenalla on kyky katkaista sisarensa empiminen ja rohkaista Anamonaa toimimaan. Hän patisti Anamonaa toteuttamaan unelmansa ja muuttamaan Pinukseen, josta Anamona oli jo haaveillut kauan. Ilman Lenaa Anamona olisi saattanut lykätä muuttoaan pidemmälle vain siksi, että tiesi edesmenneen äitinsä olleen ajatusta vastaan. Terra Unionian neljännessä kirjassa myös kerrotaan, että Lena oli jo lapsena pistänyt sisarensa kiusaajat kuriin omalla nokkelalla tavallaan. Anamona taas auttaa Lenaa hahmottamaan ja ymmärtämään maailmaa hetkinä, kun se on Lenalle itselleen vaikeaa. Anamona tuo kaaokseen järjestyksen ja Lena luottaa sisarensa arviointikykyyn lujasti.

Vaalin sisaruksia on kirjasarjan alusta alkaen määrittänyt se, että ”heitä on vain kaksi”. Terraunionialaisittain poikkeuksellisen perherakenteen lisäksi heidät kasvatti emotionaalisesti etäinen äiti, joka lujitti sisarusten keskinäistä suhdetta entisestään. Vaalin sisarukset voivat riidellä raivokkaastikin, koska he pystyvät siihen. Erimielisyydet eivät hajota heitä, ei edes silloin, kun Lena teki Anamonan silmissä kauheimman kuviteltavissa olevan teon. Sisarukset eivät tule koskaan näkemään ja kokemaan kaikkia asioita samoin, mutta mikään heidän muuttuvassa maailmassaan ei riko sitä, mitä he toisilleen ovat. He ovat erilaiset, mutta toistensa veroiset.

-Raita

Top5 -asiaa, joiden vuoksi en kirjoita juuri nyt

Vastaa

Toissijaisen puuhastelun tieltään pyyhkivän intohimon ja inspiraation sijaan kirjoittaminen on usein valinta. Se on päätös pyhittää merkittävä osa vapaa-ajastasi paikallaan pysyttelemiseen ja ankaraan keskittymiseen. Kirjoittamisessa ei siis ole vaikeinta haahuilla omissa ajatuksissa ja antaa sormien tanssia näppäimistöllä. Haastavinta on aidosti hiljentyä asian äärelle, tulla prosessin hotkaisemaksi ja sallia myös inhottavat epäilykset, jotka jatkuvasti kyseenalaistavat kirjoittamasi tekstin järkevyyttä sekä taitojasi kirjoittajana.

Huomiolla on kuitenkin taipumus herpaantua. Siitä kilpailee moninaiset häiriötekijät ja alla esittelen tämän syksyn Top 5 asiaa, jotka pitävät minut loitolla kirjoittamisesta.

1. Lukeminen
Kyllä, luit oikein. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat toisinaan todella binäärisiä kirjallisuuden suhteen. Joko luen tai kirjoitan, mutta en molempia samanaikaisesti. Tällainen tilanne vallitsee erityisesti siinä vaiheessa, kun olen joko aloittamassa uuden kirjoitusprojektin tai ensimmäisen version työstäminen on aktiivisesti työn alla.

2. ”Päämäärätön datailu”
Sosiaalinen media on keskittymisen kannalta yksi viheliäimmistä asioista. Twitterin käyttö on minulla vähentynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna ja Facebookia käytän hyvin harvakseltaan, mutta Instagrammia selaan päivittäin. Näiden lisäksi surffailen tämän tästä selailemassa uutisotsikoita ja nettikeskusteluita.

3. YouTube ja Netflix
En katso televisiota, mutta Youtubea sitäkin enemmän. Seuraan YouTubesta päivittäin tiettyjä kanavia, sekä asiapitoisia että puhtaasti viihteellisiä.

Lisäksi olen viime viikkoina syventynyt katsomaan Star Trek Discovery -sarjan toisen tuotantokauden uudestaan Netflixistä. Kyllä, olen Star Trek -fani ja se on vaikuttanut jopa Allianssi.125:n maailmaan. Allianssi.125:n tulevaisuudenkuva on Star Trekin tavoin melko myönteinen. Enemmistölle elämä on mielekästä, eikä tapahtumia kuvata sateisen, kurjan ja sotaisen maailman ankarassa puristuksessa. Lisäksi maltan tällä hetkellä olla aloillani 45-50 minuuttia, jonka yksittäinen sarjan jakso kestää. Aina tämä ei ole selviö.

4. Indieklubi
Indieklubi aloitti toimintansa elokuun puolivälissä ja klubin toiminnan käynnistämiseen liittyy yhä kaikkea mielenkiintoista puhdetta. Lisäksi ajatustenvaihto klubilaisten kanssa on mitä mukavinta.

5. Ulkoilu
Minulle paras hetki kirjoittaa on varhainen aamu ennen päivätöitä. Olen aamuisin virkeä ja kirjoittamisen ajoittaminen näihin varhaisiin vuorokauden hetkiin auttaa minua pitämään päivätyön ja kirjoittamisen jotenkuten tasapainossa.

Olen kuitenkin nyt reilun parin kuukauden ajan käyttänyt puolen tunnin sijaan tunnin, puolitoista pitkä lenkin tekemiseksi. Juuri nyt tarvitsen näitä hetkiä ja käytän nämä kallisarvoiset aamun hetket mieluimmin niihin kuin kirjoittamiseen.

Yllä mainittuja asioita voidaan kuitenkin tarkastella toisestakin näkökulmasta. Vaikka luetellut seikat pitävät minut loitolla kirjoittamisesta, ne kuitenkin edesauttavat sitä seuraavin tavoin.

Kohta 1. Lukeminen on myös opiskelua ja tiedonkeruuta. Juuri nyt hautaudun sekä fiktioon että tietokirjallisuuteen. Näistä ensimmäinen voi herättää luomisvireeni ja tuoda sisältöä tulevaan käsikirjoitukseen, jälkimmäinen taas tekee niin hyvin suurella todennäköisyydellä.

Kohta 2. Sosiaalista mediaa seuraamalla tiedän, mistä kirja-alalla puhutaan ja mitä maailmalla tapahtuu. Inspiraatiota tulee tätäkin kautta. Maailma on sen verran eriskummallinen.

Kohta 3. Hahmotan tarinani aina visuaalisesti. Katsomalla scifisarjoja, tarkkailemalla miten tarina on niihin rakennettu ja miten tapahtumat jaksoissa etenevät voivat toisinaan ohjata myös käsikirjoitukseni sisältöä ja sen rakennetta.

Kohta 4. Indieklubin vertaistuki, klubilaisten onnistumiset ja saavutukset pitävät oman kirjoitustyön aktiivisesti mielessä.

Kohta 5. Ulkoilu ei vain tarjoa balsamia sielulleni vaan myös aktivoi ajatteluani. Lenkkien aikana päässäni pyörii mitä moninaisempia ajatuksia, kuten esimerkiksi tekstin rakenne, jota nyt par’aikaa luet.

Allianssi.125-sarjan kuudes osa on siis jo työn alla, vaikkei siitä ole vielä kirjoitettu sanaakaan.

-Raita

Indiekirjailijan eväät

Vastaa

Perustaidot tekstinkäsittelystä, huterat tiedot kirja-alasta, läpikuultavan ohut ymmärrys kirjojen omakustannekentästä ja hyppy tuntemattomaan ilman ensimmäistäkään suunnitelmaa.

Nuo olivat evääni kesällä 2011, kun tein päätöksen julkaista nettiin laittamani tarinan kirjamuodossa. Ennen tätä olin ajatellut, että jos tarinani koskaan päätyisi kirjoihin ja kansiin, Allianssi.125 olisi vain yksi kirja kahdella etukannella. Näin ollen kirja olisi pitänyt kääntää ympäri, kun oli aika aloittaa  tarinan toisen puoliskon lukeminen. Tämä erikoinen kuvitelma ei tietenkään ollut toteutettavissa ja tuloksena oli loppujen lopuksi kaksi kirjaa.

Niinpä käsissäni oli yllättäen kirjoja, enkä tiennyt mitä niiden kanssa olisi pitänyt tehdä. En edes tiennyt uskalsinko tehdä mitään. Kannattiko niistä puhua ystäväpiiriä pidemmälle lainkaan vai pitäisikö alkaa panostaa englanninkielisiin painoksiin? Olinhan ajatellut tarinan englanniksi ja vasta kirjoittamisen vaiheessa se sai suomenkielisen muotonsa.

Aloin kuitenkin hiljalleen opetella uutta. Turvauduin internetin pohjattomiin viisasteluihin, sillä aiheesta ei ollut kursseja tarjolla, eikä minulla ei ollut ketään, jolta olisin voinut neuvoja ja vinkkejä kysyä. Toki tiedostin, etten ollut ainoa omakustanteisesti kirjansa julkaissut, mutta en edes harkinnut etsiväni käsiini muita kaltaisiani. Oletin suurimman osan heistä kirjoittavan muistelmia muutenkin. Minun oli siis sovellettava luettua ja improvisoitava.

Onneksi en tuolloin tiennyt kaikkia valintani seurauksia. Jouduin purkamaan ja kerimään, opettelemaan sosiaalisen median lainalaisuuksia, toteamaan kirja-alan oikukkuuden sekä suhteuttamaan odotuksiani. Tein virheitä, typeriäkin sellaisia. Myös osa odotuksistani romuttui perinpohjaisesti, mutta toiset taas ylittyivät moninkertaisesti. Vuosien mittaan pääsin viimein tapamaan sekä kirjailijoita että lukijoita, ja tietämättömyyden kupla, jossa olin ollut eristyksissä jo jonkin aikaa alkoi hitaasti mutta varmasti ohentua. 

Kuluneet yhdeksän vuotta ovat siis opettaneet paljon, mutta enpä olisi osannut kuvitellakaan että yksi suurimmista oppivuosistani olisi ollut viimeisin! Ja sille on hyvin erityinen syy.

Noin puolitoistavuotta sitten sain kutsun Finncon 2019 -keskustelupaneeliin, jonka aiheena oli kotimaisen spefin kirjoittaminen omakustantamisen näkökulmasta. Kanssapanelistejani olivat Inna Airola, jonka Kaaren tarinasta olin jo tietoinen, sekä Janne Kellari, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Tämä ei ollut minulle ensimmäinen keskustelupaneeli, johon oli kutsuttu pelkästään indiekirjailijoita (esim. Helsingin kirjamessut 2018), mutta tällä kertaa jäin miettimään, kuinka paljon mahtoi olla muita  ”Janneja”, joista en ollut vielä tietoinen. Ehkä osaksi sen vuoksi sanoin tuon keskustelun aikana jotain sellaista, joka jäi itämään.

Totesin enemmän tai vähemmän näin: ”Indiekirjailijoiden pitäisi verkostoitua.”

Muutama kuukausi vierähti ja oli taas Helsingin kirjamessujen aika. Tällä kertaa indiekirjailijoilla oli mahdollisuus tavata vapaamuotoisemmin viinin ja pienen naposteltavan äärellä, ja kohtasin ensimmäistä kertaa kasvotusten Anna Kaijan, S.A. Keräsen ja E.E. Leivon. Ilta oli onnistunut ja ajatustenvaihto käynyt luontevasti. Seuraavana päivänä oli esiintymisvuoroni ja pääsin jälleen keskustelemaan Innan kanssa. Tällä kertaa seuraamme liittyi hiljattain esikoisensa julkaissut Skessa Kaukamaa. Viimeistään tässä vaiheessa kuplalleni oli tapahtumassa jotain peruuttamatonta.

Kirjailijan työ on usein yksinäistä puurtamista, mutta vielä asteen verran yksinäisempää se on indiekirjailijalle. Parasta tällä polulla on eittämättä itsenäisyys ja siitä seuraava vapaus. Haluamme tehdä asiat omalla tavallamme. Siitäkin huolimatta indiekirjailijoiden tapaamisessa oli joitain erityistä. Oli selvää, että meillä kaikilla oli yhteinen ymmärrys siitä, mitkä ovat tekemisemme mutkat, matalikot ja karikot. Samalla me myös ymmärrämme toistemme onnistumiset ja ilot. Ja kaikissa meissä oli selvästikin ripaus pientä kapinahenkeä!

Eikä yksikään meistä pyydellyt anteeksi sitä, että teemme juttuamme omin päin.

Kohtaamisemme ei rajoittunut kirjamessujen hälinään vaan olen saanut vaihtaa ajatuksia kohtaamieni kollegoiden kanssa vastakin.  Tutustuin ennen pitkään myös Katri Siskoon, toisen indiekirjailijan kautta tietenkin! On ollut hienoa nähdä, kuinka paljon indiekirjailijoissa on lahjakkaita tarinankertojia, sekä kuinka laajaa tietämystä heillä on kirja-alan eri osa-alueista. Tiedonvaihdon merkitystä ei voi koskaan vähätellä, lisäähän se ymmärrystä ja luo perustan luovuudelle sekä ongelmaratkaisulle. Olen siis oppinut paljon.

On myös erittäin ilahduttavaa huomata, kuinka paljon taitavammin muut indiepolulle astuneet kirjailijat  osaavat kapeaa ja mutkikasta reittiämme pitkin kulkea. Vuonna 2011 minulla ei juurikaan ollut valmiuksia, joita kohtaamillani kollegoilla on heidän oman polkunsa alkumetreiltä saakka ollut, mutta jotenkin me silti päädyimme samaan paikkaan.

Ja nyt minun elämässäni on useampi kuin yksi, joilta voin tarvittaessa neuvoa ja vinkkejä kysyä. 

Tästä saattaa olla alku jollekin uudelle.

Viides osa, olkaa hyvät

Vastaa

Yhden aikakauden loppu.

Nämä kolme sanaa tiivistävät sekä ajatukseni että tunteeni Allianssi.125-sarjan viidennen osan julkaisun alla. Yksikään aikaisemmista osista ei ole ollut näin kovan työn takana, ei edes ensimmäinen. On ollut hämmentävää huomata itselleen tärkeän asian olevan samalla sekä ilo että taakka.

Viides osa on ensimmäinen, jonka kirjoitin kokonaan Helsingissä. Muutin Helsinkiin elokuussa 2016, jolloin neljäs osa oli jo kirjoitettu ja kielentarkastuksessa. Oletin, että uusi kotikaupunki uusine kuvioineen olisi innoittanut minua myös kirjoittamaan uudella tarmolla, olinhan neljännen osan päätteeksi aika väsynyt sekä kirjoittamiseen että jopa Allianssi.125:n tarinaan yleensä.

Kävi toisin.

Vielä joulukuussa 2016 olin väsynyt, eikä paluu kirjoittamaan tuntunut hyvältä. Aloin tuolloin kuitenkin kuvata videopäiväkirjaa tietämättä, tulisinko sen koskaan julkaisemaan. Loppujen lopuksi tein niin:

Vuodet 2017, 2018 ja 2019 menivät myllerryksessä. Elämässäni tapahtui isoja muutoksia, jotka vetivät minua toisaalle ja kirjoittamiselle ei jäänyt kunnolla aikaa. Yhdestä myllerryksestä selvittyä kohtasinkin jo heti seuraavan. Vitsailin ystävilleni useammin kuin kerran, että viidennen osan täytyy olla kirottu.

Yritin palata Allianssi.125:n maailmaan kesällä 2017 ja kirjoitin kirjasarjan neljännen ja viidennen osan väliin sijoittuvan novellin Allianssi.125. Suunnitelma. Vielä tuolloin uskoin, että viides osa tulisi julkaistuksi vuonna 2018, mutta hyvistä aikeista huolimatta kirjoittaminen ei päässyt missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Terra Unionian viidennen kirjan ensimmäinen versio valmistui vasta vuoden 2019 alussa ja olin näin tullut käyttäneeksi siihen enemmän aikaa kuin olin missään vaiheessa kuvitellut. Aikaisemmin olin samassa ajassa saanut kirjoitettua osan molemmat kirjat, mutta nyt ainoastaan vain yhden. Hirundan viidettä kirjaa en ollut tuolloin edes aloittanut.

Hirundan viidennen kirjan edistymisen kannalta käännekohdaksi muodostui heinäkuu 2019 ja viikon matkani Vancouveriin. Vietin Stanley Park -puistossa päivittäin monta tuntia. Oleskelin siellä muistivihkoni kanssa ihmisiä ja maisemia katsellen, sekä musiikkia hiljaa kuunnellen. Noina päivinä kirjoitin tarinaa vaihe vaiheelta käsin ja kotiin palatessani Hirundan viidennen kirjan kirjoittaminen lähtikin etenemään nopeasti, kiitos vihkoon rustailtujen muistiinpanojen. Sain tarinan ensimmäisen version valmiiksi alle vuodessa.

Viivytyksistä ja henkilökohtaisista haasteistani huolimatta toivon, että sarjan viides osa osoittautuu odottamisen arvoiseksi. Valitsin julkaisupäiväksi 12.5. ainoastaan siksi, että se muistuttaa minua Allianssi.125:n nimestä.

Neljän vuoden ponnistus

Vastaa

On vierähtänyt jo nelisen vuotta siitä, kun kirjasin työlistalleni Allianssi.125-kirjasarjan kotisivujen uudistamisen. Tein jo silloin päätöksen, että sivut tulisi aloittaa kokonaan uudestaan ja siirtää ne uudelle, nopeammin latautuvalle alustalle. Luulisi, että nykyaikaisilla vimpaimilla, tekniikoilla ja ohjeistuksilla asia olisi hoitunut ”suitsait sukkelaan”, mutta käytännössä kotisivu-uudistus jäi aina tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi.

Marraskuussa 2019 otin viimein ensimmäisen konkreettisen askeleen uusien kotisivujen suuntaan ostamalla kirjasarjalle oman domain-tunnuksen. Kotisivun uudistuksen myötä aloitan myös bloggaamisen, jota olen jo harjoittanut hieman kirjasarjan Facebook-sivujen kautta julkaisemalla muistiinpanoja.

Vuosi 2020 on siis muutosten vuosi. Tästä on hyvä aloittaa.

-Raita